Luomutiloilla viljelykasvien tarvitsemat ravinteet lisätään maahan eloperäisesti, sillä kemiallisia lannoitteita ei käytetä.
Viljelykasvien tarvitsemat ravinteet lisätään eloperäisessä muodossa eli karjanlantana, kompostina tai viherlannoituksena. Silloin palkokasvipitoinen kasvusto kynnetään maahan lannoitteeksi. Pelloille voidaan lisätä luonnosta peräisin olevia kivennäisjauheita.
| Luomutilan viljelykiertoon kuuluvat nurmikasvit, erityisesti apila. Apilan ja muiden palkokasvien kanssa symbioosissa elävät juurinystyräbakteerit sitovat ilmakehän typpeä maaperään.
Viljelykierto ja eloperäiset lannoitteet mahdollistavat luopumisen tavanomaisessa viljelyssä käytettävistä kemiallisista, helppoliukoisista ravinteista.
|
|---|
Luomutilalla lannoituksessa noudatetaan samoja typen ja fosforin hehtaarikohtaisia enimmäismääriä kuin ympäristötukea saavilla tavanomaisilla tiloilla.
Luomukasvihuonetuotanto
Luomukasvihuonekasvit ponnistavat luonnonlannoitteilla ravitusta kasvuturvealustasta. Perusravinteiden lisäksi kasvit saavat kasvua ja vastustuskykyä edistäviä hivenaineita. Kasvukauden loputtua kasvualusta kierrätetään maanparannusaineeksi peltoviljelmille.
Luomukasvihuoneessa on tuholaisia, jotka biologisten torjuntaeliöiden, kuten petopunkkien, kirvavainokkaiden ja jauhiaiskiilukaisten armeija pitää kurissa. Kukasta kukkaan lentävät kimalaiset pölyttävät tomaatit.
Luomupelloksi vähitellen
Tavanomaisessa viljelyssä ollut pelto muuttuu luomupelloksi vähitellen. Luomuna saa myydä sellaisen pellon satoa, jota on viljelty luonnonmukaisesti vähintään kolme kasvukautta. Pellon valmistamista luomutuotantoon kutsutaan siirtymävaiheeksi.