Sikasiisti!

Sika on luonnostaan seurallinen, touhukas ja siisti eläin. Siisteyttä kuvaa se, että sialla on eri paikat syömistä, lepoa ja nukkumista varten. Ulkotarhassa sika tutkii ympäristöään, tonkii, rypee ja nauttii mutakylvyistä. Mutakylpy on sian tapa vilvoitella. Sialla on hikirauhasia vain päässä, joten kesäkuumalla sille tulee helposti tukala olo. Sialle kylmä vesi-
suihku on mieleen.

Kärsä on sian herkin kohta. Kärsän hajuaistin perusteella se tunnistaa ruokansa ja ystävänsä.

Sika kotieläimenä

Sikaa on pidetty kotieläimenä ainakin 7000 vuotta. Siat polveutuvat villisiasta. Kesyjä sikarotuja on noin 200. Meillä kasvatetaan pääasiassa yorkshire- ja maatiasrotuja. Risteytyksissä käytetään myös muita rotuja.

Aiemmin melkein jokaisella maatilalla oli pari sikaa. Keväällä syntyneitä porsaita kasvatettiin syksyyn saakka, jolloin ne teurastettiin ja syötiin joulukinkkuina tai palvattiin kevään kuluessa. Sika söi pääasiassa ihmisten ruuan tähteitä.

Nykyaikainen sikatalous kehittyi, kun viljaa alettiin saada yli oman tarpeen ja meijeristä jäi juuston ja voin valmistuksen sivutuotteena heraa sikojen ravinnoksi.

Erikoistuneet sikalat

Nykyään tietyt maatilat ovat erikoistuneet sikatalouteen. Yhdellä sikatilalla on 100 - 300 sikaa. Suomessa sikalat ovat pieniä Keski-Euroopan ja Amerikan sikaloihin verrattuna.

Sikalat jaetaan tuotannon mukaan seuraavasti:

• Emakkosikala (porsitussikala) tuottaa porsaita.
• Liha- eli kasvatussikala: kasvatetaan porsaat lihantuotantoa varten.
• Yhdistelmäsikala: porsitetaan itse omat emakot ja kasvatetaan omat porsaat aina teuraskokoon asti.
• Jalostus- ja siitossikaloita: tuotetaan jalostuseläimiä muille sikaloille

Sika syö viljaa

Porsaat kasvatetaan karsinoissa noin kymmenen porsaan porukoissa. Pihattosikaloissa tilaa on väljemmin ja porsaat saavat liikkua vapaasti. Siat ruokitaan yleensä kahdesti päivässä.

Sika on kaikkiruokainen eläin, mutta vilja on sen tärkein ravinto. Viljasta sika saa tarvitsemansa energian ja noin puolet tarvitsemastaan valkuaisesta. Pääosa sikojen viljarehusta on ohraa. Siat syövät runsaasti myös erilaisia elintarviketeollisuuden sivutuotteita. Näistä tärkein on juuston ja voin valmistuksessa syntyvä hera.

Sian ja ihmisen ruuansulatus ovat samankaltaisia

Sian ja ihmisen ruuansulatus ovat samankaltaisia. Siankin ruuansulatus alkaa suussa, jossa rehu hienonnetaan. Rehu muuttuu ohueksi velliksi ja jatkaa matkaansa mahaan ja sieltä edelleen suolistoon. Pääasiallinen rehun sulatuspaikka on ohutsuoli.

Rehuun sekoittuu maksasta, haimasta, sappirakosta ja suolen seinämän rauhasista erittyvät ruuansulatusnesteet. Ne sisältävät erilaisia entsyymejä, jotka pilkkovat rehun ravintoaineet pieniksi molekyyleiksi. Nämä imeytyvät verenkiertoon ja kulkevat veren mukana sinne missä niitä tarvitaan.

Vaikeasti sulavat rehun osat kulkeutuvat paksusuoleen. Siellä kuitumaisten rehujen hajotukseen osallistuvat pieneliöt.

Kasvu kuluttaa energiaa

Sika tarvitsee ravintoaineita omiin elintoimintoihinsa ja kasvuun. Emakko tarvitsee ravintoa lisäksi tiineysaikana sikiöiden kasvuun ja myöhemmin porsaiden imettämiseen.

Sian kasvunopeus ja kasvavien kudosten laatu vaikuttaa ravinnontarpeeseen. Punaisen lihaksen tuottamiseen tarvitaan vähemmän energiaa kuin rasvaisen silavan kasvamiseen. Nykyään jalostuksella ja ruokinnalla pyritään kasvattamaan sioista lihaksikkaita ja ohutsilavaisia.

Sikojen päiväannokset vaihtelevat iän ja kasvunopeuden mukaan 1 - 3,5 kg rehuseosta. Kolmella kilolla rehua sika tuottaa noin kilon lihaa. Noin 4,5 kuukauden ikäisenä sika painaa reilut 100 kiloa. Tällöin se on sopivan kokoinen lähetettäväksi teurastamolle.

Lue lisää sioista >