Millainen on mehiläinen?
Mehiläinen on rakenteeltaan ja elintavoiltaan hyvin kehittynyt kukkien pölyttämiseen ja meden keräämiseen. Se on sopivan pieni työskentelemään erilaisissa kukissa ja sen karvaiseen ruumiiseen tarttuu helposti siitepölyä. Sen jaloissa on siitepölyn keräämiseen, käsittelyyn ja kuljettamiseen erikoistuneita rakenteita.
Imukärsällään mehiläinen pystyy imemään mettä syvältäkin kukista ja varastoimaan sen paluulennon ajaksi mesimahaansa. Mehiläisillä on pitkälle kehittynyt viestitysjärjestelmä ja suunnistuskyky, joten koko yhteiskunta pystyy keräämään mettä tehokkaasti. Kuvaasa on työmehiläisen rakenne. 
Mehiläiset elävät yhteiskunnissa, jossa kaikilla on oma tehtävänsä
Mehiläisyhteiskunnassa elää
kolmenlaisia mehiläisiä. Näitä
ovat kuningatar, kuhnurit ja työmehiläiset. Kullakin näistä on
oma tehtävänsä. Kuningatar ja työmehiläiset ovat naaraita ja
kuhnurit ovat koiraita. Toukalle
syötettävä ravinto ratkaisee,
tuleeko siitä kuningatar vai työläinen. Kuningatartoukat saavat varta vasten niille valmistettua ravintoa eli niin sanottua emotoukan ruokamehua.
Kuningatar | Kuhnurit | Työläiset |
|---|
- pesän äiti
- tehtävänä muniminen
- elää jopa 4 vuotta
- lentää vain häälennolla ja parveillessaan
| - kuhnuri on koiras
- ainoana tehtävänä on hedelmöittää kuningatar
- elää vain kesän, noin
1 - 4 kuukautta
- mehiläisyhdyskunnassa elää noin 500 kuhnuria
| - naaraspuolinen
- talvella noin 10 000 -20 000, kesällä
noin 80 000
- talvehtivat yksilöt elävät jopa kahdeksan kuukautta, kesämehiläiset 4 - 6 viikkoa
- tekevät lukuisia erilaisia tehtäviä
|
Mehiläinen valmistaa hunajaa
Mehiläiset keräävät kukista mettä, muuntavat sen hunajaksi ja varastoivat hunajaa talven varalle. Lentäessään kukasta kukkaan, ne samalla kuljettavat siitepölyä ja pölyttävät kukkia.
Myös kimalaiset, perhoset ja monet muut hyönteiset keräävät mettä ja samalla pölyttävät kukkia. Mehiläinen on kuitenkin ainoa hyönteinen, joka varastoi meden hunajana.
Mehiläiset pölyttäjinä
Monelle marjaviljelmälle kukkien pölytys on hunajaa tärkeämpi. Kukasta kukkaan lentelevä mehiläinen kuljettaa siitepölyä ja edesauttaa näin siementen kehittymistä. Tehokkaan pölytyksen seurauksena hyönteispölytteisten kasvien sato lisääntyy, marjoja ja hedelmiä kehittyy enemmän, ne kypsyvät tasaisemmin ja niistä tulee meheviä ja suurempia.
Mehiläispölytys lisää parhaimmillaan satoa kotipuutarhoissa noin 25 %, pelto- ja puutarhakasvien kaupallisessa tuotannossa noin 15 % ja metsämarjoilla noin 10 %. Monille luonnonvaraisillekin kasveille onnistunut pölytys on välttämätön edellytys lajin säilymiselle.
Mehiläiset ovat hyviä pölyttäjiä siksi, että ne talvehtivat yhteiskuntana. Yhteiskunta kasvaa keväällä nopeasti ja siellä on riittävästi työläisiä valmiina pölytystyöhön silloin, kun viljelykasvit aloittavat kukintansa.
Mehiläinen valitsee mesikasvit
Mehiläiset tietävät tarkkaan, minkä kukan mesi on parasta eli sokeripitoisinta. Löydettyään hyvän mesilähteen ne eivät helposti vaihda sitä uuteen, vaan keräävät sieltä mettä niin kauan kuin sitä riittää. Mehiläiset laiduntavat eli keräävät mettä kilometrin, korkeintaan kahden kilometrin etäisyydeltä pesästä.
Medenkeruukausi alkaa voikukan kukinnasta. Muita tärkeitä hunajakasvejamme ovat horsma, vadelma, valkoapila, mustikka, puolukka, kanerva, monet puutarhakasvit ja peltokasveista rypsi, tattari ja sinappi.
Erilaisista kukista erilaista hunajaa
Sadon määrään ja laatuun vaikuttavat säät sekä lähialueen mesikasvit. Erilaisten kukkien medestä valmistuu erilaista hunajaa. Rypsihunaja on vaaleaa ja mietoa, useiden kukkien medestä peräisin oleva hunaja eli monikukkahunaja on aromikasta ja kellanruskeaa ja kanervahunaja ruskeaa ja voimakkaan makuista.
Kuva: Suomen Mehiläishoitajain Liitto