Nurmea tuoreena ja säilöttynä

Suomalaisen lehmän pääravinto on nurmirehu. Nurmirehua saadaan kesällä tuoreena laidunruohona ja talvella säilörehuna tai kuivattuna heinänä. Nurmiruokinnan lisänä käytetään viljarehua, lähinnä ohraa ja kauraa. Lisäksi lehmät voivat syödä öljy-, sokeri- ja leipomoteollisuuden sivutuotteena syntyviä aineksia tai niistä valmistettuja rehuseoksia, täysrehuja.

Kasvu ja lypsy lisäävät rehuntarvetta

Lehmä tarvitsee energiaa kasvuun, elintoimintoihinsa sekä erityisesti maidon tuottamiseen. Nuorena, tiineysaikana sekä erityisesti herutusaikana lehmän ravinnontarve kasvaa huomattavasti.

Lehmien ruokinta perustuu laskelmiin kunkin eläimen ravinnontarpeesta. Lehmien rehunkulutusta ja maitotuotosta seurataan karjantarkkailussa ja niiden perusteella lehmille annetaan ruokintasuositukset. Suositukset tarkistetaan kuukauden välein. Mitä enemmän lehmä lypsää, sitä enemmän se syö.

Lehmän tärkein rehu on nurmesta valmistettu säilörehu

Täysrehu on rehuseos, jossa on viljaa, valkuaisrehuja sekä vitamiineja ja kivennäisaineita. Maitotuotoksen lisääntyessä lehmän täysrehuannosta lisätään. Täysrehu voidaan korvata viljalla ja esimerkiksi rypsirouheella.

Lehmät saavat rehuista energiaa, proteiineja, kuitua sekä kivennäisaineita. Ravinnoltaan tasapainoiset annokset koostetaan erilaisista rehuista. Nurmirehuista lehmät saavat kuitua. Tuoreessa ja nuorena säilötyssä nurmessa on myös runsaasti valkuaista eli proteiineja ja energiaa. Varsinaisia valkuaisrehuja ovat palko- (esim. herne)- ja öljykasvit (esim. rypsi). Energiaa lehmät saavat nurmen lisäksi viljarehuista.

Erilaisia rehuja:

Vesi on tärkeää lehmälle

Lehmä tarvitsee runsaasti vettä, sen tarve on 60 - 120 litraa vuorokaudessa. Lehmä käyttää vettä maidon muodostamiseen, neste- ja suolatasapainon ylläpitämiseen, lämmön säätelyyn sekä aineiden kuljetukseen elimistössään. Yhtä maitolitraa kohti lehmä tarvitsee 3 - 4 litraa vettä. Navetoissa lehmillä on omat juoma-automaatit ja laitumella juoma-astioita.

Lue lisää lypsykarjasta >