Kuvassa vasemmalta lukien valkohäntäpeuranaaras, -vasa ja -uros. Vasan ja uroksen välissä valkohäntäpeuran jälki.

Kuva: Metsästäjän opas

Tuntomerkit

Selvästi hirveä pienempi ja sirompi.

Karva kesällä punertavanruskea, talvella vaaleampi.

Häntä pitkähkö ja alta vaalea.

Pakoon sännätessään se nostaa häntänsä pystyyn.

Vain uroksilla on sarvet, ne ovat usein tulppaanin muotoiset.

Sarvet putoavat talvella.

Jäljen pituus 7-12 cm, eli suunnilleen hirven vasan jäljen kokoinen.

Levinneisyyskartta

Valkohäntäpeuraa tavataan runsaimmin maan lounais- ja eteläosassa: Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Satakunnassa ja Hämeessä. Ensimmäinen Atlantin takaa tuotu peurakanta istutettiin Pohjois-Hämeeseen Vesilahdelle Laukon kartanon maille. Tämän takia sitä kutsuttiin ensin Laukonpeuraksi.

Tärkeimmät tiedot valkohäntäpeurasta

Koko Aikuinen uros painaa 80-140 kg ja naaras 60-90 kg. Ruumiinpituus 150-180 cm ja hartiakorkeus 90-105 cm.

Ravinto Ruohovartiset kasvit, viljojen oraat, varvut, puiden ja pensaiden versot vuodenajasta riippuen.

Elinympäristö Elää viljelysalueiden tuntumassa rehevissä metsissä. Ei viihdy suurilla metsäalueilla. Talvella usein kuusikoissa. Alunperin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Tuotu Suomeen 1930-luvulla.

Lisääntymisaika Kiima-aika marraskuussa. Saa toukokuussa 1-2, toisinaan

kolme vasaa.

Metsästysaika Riistanhoitopiirin luvalla syyskuun viimeinen lauantai - 31.1.

Pyyntitavat Yleensä kyttäämällä viljelyksiltä. Nykyisin myös alle 28 cm korkeiden koirien ajosta.