Epähedelmä, luumarja vai varsinainen marja?

Kaikki marjat ovat oikeastaan hedelmiä. Marjat jaetaan varsinaisiin marjoihin, luumarjoihin, kerrannaisluumarjoihin ja epähedelmiin. Kasvitieteilijälle vadelma ja mansikka eivät ole oikeita marjoja, mutta tomaatti, kurkku ja meloni ovat. Kuitenkin puhekielessä marjoiksi kutsutaan kaikkia pienehköjä, pyöreitä ja meheviä hedelmiä.

Varsinaisten marjojen siemenet ovat niin pieniä, ettei niitä syödessä huomaa. Luumarjojen siemenet ovat suojassa kovan kuoren alla. Luumarjassa on vain yksi siemen. Kerrannaisluumarja muodostuu useista erillisistä luumarjoista. Kerrannaisluumarjoja ovat lakka, vadelma, mesimarja ja lillukka.

Suomalaisten marjojen luokittelu

• varsinaisia marjoja ovat puolukka, mustikka, karpalo, juolukka
• luumarjoja ovat tyrni, variksenmarja
• kerrannaisluumarjoja ovat lakka, vadelma, mesimarja, lillukka
• epähedelmiä ovat mansikka, ahomansikka
• puolimeheviä käpyjä ovat katajanmarjat

Marjojen muodostuminen edellyttää onnistunutta pölytystä

Kimalaiset pölyttävät juolukan, mustikan, puolukan ja karpalon kukat. Puolukka voi pölyttyä myös omalla siitepölyllään. Lakan ja pihlajan pölytyksessä ovat mukana kärpäset. Mehiläiset pölyttävät vadelman kukkia. Kataja, tyrni ja variksenmarja ovat tuulipölytteisiä.

Kaksineuvoisia ovat mustikka, mesimarja ja juolukka ja yksineuvoisia lakka, kataja ja tyrni. Kaksineuvoisella kukalla tarkoitetaan sitä, että kukassa on sekä emi että heteet. Yksineuvoisessa kukassa on vain joko heteitä tai emi.

Vaikka mustikka, mesimarja ja juolukka ovat kaksineuvoisia, ne tarvitsevat siitepölyä toisista saman lajin kasveista. Tällaiset kasvit ovat ristipölytteisiä. Lakka, tyrni ja kataja vaativat samalla kasvupaikalla kasvavia hede- ja emiyksilöitä pölytyksen onnistumiseksi.

Satoon vaikuttavia tekijöitä

Hyvä sato vaatii sopivan kasvupaikan. Runsaslumiset talvet ja lauhat syys- sekä kevätsäät varmistavat runsaan sadon. Varhain kukkivilla marjoilla, mustikalla ja lakalla, hallavauriot ovat yleisiä.