Varsinkin marjakasveja on käytetty monipuolisesti, muutenkin kuin syömällä marjoja tuoreena, leivonnassa, tai säilömällä ne hilloina, mehuina tai vastaavaa. Tällä sivulla esitellään marjojen ja lehtien perinteisiä käyttötapoja.

Ahomansikka

Marjojen kantoja ja lehtiä kuivataan teeksi. Marjat ovat kuivattuna erinomaisia esim. teehen, keittoihin tai mysleihin.

Rohtona vilkastuttamaan aineenvaihduntaa ja ripulin hoitoon.

Kataja

Katajan "marjat" ovat meheviä, kolmisuomuisia käpyjä. Katajan marjoja on käytetty sekä mausteena (mm. kalja ja riista) että rohdoksena. Niistä on valmistettu myös marjamämmiä ja hilloa sekä siirappia. Nuoret versot sopivat niin tuoreina kuin kuivattuina yrttijuomien ainekseksi.

Juoma sisältää runsaasti C-vitamiinia. Marjoista tehty tee parantaa ruuansulatusta sekä virtsan ja hien eritystä, sekä auttaa ilmavaivoihin ja virtsatien tulehdukseen.

Kurttulehtiruusu

"Ruusunmarjoilla" tarkoitetaan kiulukoita, jotka ovat pullistuneita kukkapohjuksia täynnä väkäkarvaisia siemeniä. Peratut kiulukat sopivat kuivattuna erinomaisesti teen ainekseksi.

Juoma sisältää runsaasti C-vitamiinia. Se edistää myös sapen toimintaa.

Lakka eli suomuurain

Lakan lehdet ja hedelmän kannat voidaan käyttää yrttijuomiin ja teeainekseksi.

Tee lievittää vilustumisoireita.

Lillukka

Lillukan marjoja käytetään vähemmän, mutta niitä voi kerätä muiden marjojen joukkoon. Pienissä marjoissa on kuitenkin suuret siemenet. Lehdet sopivat kuivattuna teeainekseksi.

Mesimarja

Lehdet ja perkausjätteet sopivat teen valmistukseen.

Mustaherukka

Mustaherukan lehdet ovat voimakkaan tuoksuisia, mikä johtuu lehden alapinnalla olevista pihkanystyistä. Lehdet kerätään alkukesästä ja ne voidaan käyttää yrttijuoma-aineksena tuoreena tai kuivattuna.

Perinteisesti mustaherukkateetä on käytetty mm. verenpainetaudin ja reumaattisten särkyjen hoitoon. Syyskesällä lehtiä käytetään kurkkujen säilönnässä.

Mustikka

Mustikkamehu on hyvä kuumejuoma. Kuivatut marjat taas sopivat ripulilääkkeeksi.

Mustikan lehdet kerätään keskikesällä riipimällä sellaisilta paikoilta, missä marjonta on vähäistä. Sekä lehdet että marjat sopivat yrttijuomaksi. Mustikanlehtitee alentaa veren sokeria.

Pihlaja

Pihlajan lehdet sekä kuivatut marjat hienonnettuina sopivat yrttijuomien valmistukseen ja teeaineksiksi.

Marjoja on käytetty lääkkeeksi ulostusrohtona, munuaisten vajaatoiminnassa ja ripulin hoidossa. Marjat parantavat ruokahalua ja alentavat kolesterolia.

Nuorista lehdistä ja silmuista voi valmistaa salaattia.

Lehdistä saa ruskeaa ja vihreää lankaväriä.

Pihlajaa on perinteisesti pidetty pyhänä puuna. Siitä on aiemmin valmistettu mm. koriste-esineitä, vasaran ja haravan varsia.

Punaherukka

Punaherukan lehdet eivät tuoksu, mutta niissä on runsaasti C-vitamiinia. Lehdet voidaan kuivata teeksi. Lisäaromia antamaan voi käyttää mustaherukan ja vadelman lehtiä.

Puolukka

Puolukka on hyvä rohdos- ja teekasvi. Puolukan lehdet kerätään syksyllä tai keväällä. Lehdissä on runsaasti mm. arbutiinia, minkä vuoksi niillä on antiseptinen vaikutus.

Myös marjat voi kuivata teeainekseksi.

Puolukan lehtiä ja varsia voi käyttää lankojen värjäykseen.

Sianpuolukka

Sianpuolukkaa on käytetty lähinnä rohdoksi. Lehtiä voidaan riipiä marjojen kypsymiseen saakka. Lehdet sisältävät runsaasti mm. tulehduksia parantavia aineita. Kuivatut lehdet voidaan survoa jauheeksi ja käyttää sellaisenaan tai niistä voidaan valmistaa vahvaa teetä.

Sianpuolukkaa on käytetty myös nahan parkitsemisessa sekä villan värjäyksessä. Villa saa siitä tummanharmaan värin.

Vadelma

Vadelmasta on tehty sekä rohtoja että teetä.

Kuivattavaksi tarkoitetut lehdet kerätään toisen vuoden versoista ennen kukintaa ja ensimmäisen vuoden versoista koko kesän ajan.

Myös kuivatut marjat sopivat teeainekseksi.

Variksenmarja

Paras mehumarjana yhdessä mm. mustikan kanssa.

Marjoilla on torjuttu keripukkia ja hoidettu päänsärkyä ja liikarasitusta.

Riekonmarja

Mehumarja.

Juolukka

Hilloihin, soseisiin ja mehuihin.

Karpalo

Sopii mehuihin, hilloihin, soseisiin, leivonnaisiin. Säilyy kellarissa vaikka sellaisenaan talven yli, sillä sisältävät luontaista säilömisainetta, bentsoehappoa. Ensimmäisten pakkasten jälkeen marjojen happamuus osittain vähentynyt ja sokeripitoisuus suurentunut.

Tyrni

Tyrnistä tehdään mehua, likööriä ja soseita.

Marjoista tehdyllä soseella on hoidettu ripulia ja siemenillä ummetusta, sekä flunssaa. Lehdillä ja kukilla yskää, reumaa ja ihottumia. Tyrni sisältää C-, A-, B-, K-, ja E- vitamiineja.