Savi- ja humushiukkaset pidättävät ravinteita

Maalajin raekoko vaikuttaa maan kosteuteen ja ilmavuuteen. Maa pidättää vettä sitä enemmän, mitä pienempi on sen raekoko. Kosteuden lisääntyessä maan ilmavuus vähenee ja maan lämpeneminen hidastuu.

Maata kutsutaan hikeväksi, jos sen sisältämä vesi nousee helposti maan huokosia pitkin ylöspäin. Näin myös syvemmällä maassa olevaa vettä tulee juurten ulottuville. Etenkin hietamaat ovat hikeviä maita. Hikevä maa pidättää vettä kasvien juurten ulottuvilla.

Hienojakoiset maalajitteet savi, hiesu ja hieta sisältävät enemmän ravinteita kuin karkeajakoiset hiekka ja sora. Maaperän savi- ja humushiukkaset pystyvät sitomaan maaperässä olevia ravinteita. Näin ravinteet ovat kasvien käytettävissä, mutta samalla suojassa huuhtoutumiselta.

Savimaissa mururakenne

Savimaihin kehittyy helposti kestävä mururakenne. Routa toimii varsinkin savimaan tehokkaana murustajana. Kun maan pinta vuoroin jäätyy ja sulaa, kokkareet hajoavat. Kasvien juuret ja lierot ovat erinomaisia maan muokkaajia ja rakenteen parantajia.

Turpeen maatumisaste ratkaiseva

Eloperäiset maalajit sisältävät runsaasti kasvien jäänteistä syntynyttä ainesta. Yleensä multamaat ovat erinomaisia viljeltäviä. Turvemaiden viljavuus määräytyy turpeen koostumuksen ja maatumisasteen mukaan. Keskinkertaisesti maatuneet turpeet sopivat parhaiten viljelyyn. Lieju ja muta ovat helposti muokattavia. Kuivuessaan lieju ja muta halkeilevat, mikä vähentää niiden ojitustarvetta.

Yhteenveto maalajien viljavuudesta

Peltojen yleisimmät maalajit:

Suomen peltojen yleisin maalaji muokkauskerroksessa on hieta.
Sitä esiintyy kaikkialla, mutta
suhteellisesti eniten Pohjanmaalla.

Savimaita esiintyy eniten Lounais- ja
Etelä-Suomen pelloilla.

Keski- ja Itä-Suomessa peltojen vallitsevana maalajina on yleisimmin
hiesu tai hiekka.

Turvemaita on yleisimmin Lapissa ja Kainuussa.