Siika (Coregonus lavaretus)

Tuntomerkit

Väritykseltään siiat ovat hopeahohtoisia lukuunottamatta tummaa selkää ja kirkkaan valkoista vatsaa. Pää on pieni ja ruumiinmuoto sukkulamainen. Kaikki evät ovat tummanharmaita. Suu on pieni ja hampaaton. Yläleuka on pidempi kuin alaleuka. Selän takaosassa on pienikokoinen rasvaevä.

Siian levinneisyysalue

Suomessa siikoja tavataan koko maassa. Sisävesissä niitä ei kuitenkaan ole läheskään joka järvessä. Erityisesti siika viihtyy karuhkoissa sisävesissä ja meressä alueilla, joissa on viileää ja hapekasta vettä.

Sukua lohelle

Siika on lohensukuinen kala. Siiat jaotellaan moneksi eri muodoksi tai lajiksi, jotka ovat ulkonäöltään varsin samankaltaisia. Tärkeimpänä siikojen eri muotojen ja lajien erottamisperusteena on käytetty kiduskaarissa olevien lisäkkeiden, ns. siivilähampaiden lukumäärää. Eroja on myös kutupaikkojen, käyttäytymisen, kasvun, joidenkin rakennepiirteiden ja ravinnon välillä. Pikkusiian erottaa samankokoisesta muikusta siitä, että siian alaleuka on yläleukaa lyhyempi.

Maukas kala

Siika on erittäin maukas ruokakala. Se on erityisen hyvää graavisuolattuna ja savustettuna.

Muuta tietoa siiasta:

Luokka Luukalat

Lahko Lohikalat

Koko Paino 0,2-2 kg (enintään 10-12 kg).

Pituus 20-50 cm (enintään 80-90 cm).

Ikä Enintään 15-22 vuotta.

Ravinto Ravinnon koostumus vaihtelee suuresti eri siikalajien välillä, mutta yleensä siiat syövät monipuolisesti. Poikasena syö eläinplanktonia, 1-2 vuoden ikäisenä pohjaeläimiä, nilviäisiä, äyriäisiä ja toukkia. Isokokoiset siiat ovat melkein kaikkiruokaisia.

Elinympäristö Puhtaat ja viileät järvet, joet ja rannikkovedet. Eri siikamuodot suosivat jossakin määrin erilaisia vesiä.

Lisääntymisaika Syksyllä vesien jäähdyttyä 2-5 asteiseksi. Siika on sukukypsä 3-7-vuotiaana.

Pyyntitavat Suurin osa Suomen siikasaaliista kalastetaan verkoilla. Muita pyydyksiä ovat erilaiset vapapyydykset, rysä, nuotta ja trooli.