Oppimateriaali > Ruokaketju > Luonto > Kalat > Luonnonkaloja >  Ankerias

Ankerias

Kuva: Kalatalouden Keskusliiton kuva-arkisto Ankerias (Anguilla anguilla)

Tuntomerkit

Ankeriaalla on käärmemäinen muoto. Selkä- ja peräevä ovat yhteenkasvaneet ja vatsaevä puuttuu. Ankeriaalla on pienet ihoon sisäänpainuneet suomut. Selkä on tummanvihertävä tai musta ja vatsa kellertävä. Ankerias on pohjakala.

Ankeriaan levinneisyysalue Suomessa

Ankeriasta tavataan etelästä lähes napapiirin rajalle saakka. Sisävesien ankeriaat ovat pääasiallisesti istutettuja. Suomen merialueilla tavatut ankeriaat ovat matkanneet kaukaa Atlannilta.

Ankeriaiden pitkä matka

Ankerias on huimien matkojen vaelluskala. Ankerias lisääntyy Keski- ja Etelä-Amerikan mantereiden edustalla, Sargassomerellä. Sieltä vastakuoriutuneet toukat aloittavat vaelluksensa kohti uusia elinympäristöjään. Suomeen ankeriaat matkaavat Golf- virran avustuksella. Suomen vesille päästyään ankeriaat ovat noin 4- 6- vuotiaita. Ne ovat läpikäyneet muodonvaihdoksen ja noin 8 000 km pitkän matkan. Saavutettuaan sukukypsyyden ankeriaat palaavat takaisin lisääntymisalueilleen. Viime vuosina Suomeen luontaisesti tulleiden ankeriaiden määrä on vähentynyt. Siksi ankeriaita istutetaan sopiviin vesiin.

Ankeriaan kalastus

Suomessa ankeriaan kalastus on melko vähäistä. Ankerias on kuitenkin ruokakalana erinomainen ja monipuolinen. Erityisen herkullista se on savustettuna. Ankerias on vähäruotoinen kala.

Muuta tietoa ankeriaasta:

Luokka Luukalat

Lahko Ankeriaskalat

Koko Paino: 0,1-1,2 kg (enintään 3-4 kg), pituus: 35-90 cm. koiras 35-45 cm, naaras 50-90 cm.

Ikä Pitkäikäisimpiä kaloja, saavuttaa jopa yli 30 vuoden iän. Tiedetään jopa 70-vuotiaita ankeriaita.

Ravinto Syö kaikkea vesistä löytyvää eläinravintoa: pohjaeläimiä ja kaloja.

Elinympäristö Veden laatu ei ole merkittävä: viihtyy niin rehevissä, sameavetisissä vesistöissä kuin kirkasvetisissä, karuissa vesistöissäkin. Tyypillinen pohjakala, elää kivien koloissa ja pohjalietteeseen kaivautuneena.

Lisääntymisaika Maaliskuu, ainoa tunnettu kutupaikka on läntisen Atlantin Sargassomeri.

Pyyntitavat Pitkäsiima (65 % saaliista), rysä (17 %), onkipyydykset (4 %).