Keski-Pohjanmaalla ei mutista vaan syödään muttia

Keski-Pohjanmaan maitomaakunta tarjoaa monenmoisia herkkuja kermakylvyn saaneesta raejuustosta herkulliseen juhannusheraan. Kuuman kesäpäivän muistot voi elvyttää viileällä viilillä. Viilimahan viereen on sitten hyvä köllähtää nukkumaan.

Punainen hera eli makea juusto eli juhannusjuusto on keskipohjalainen perinnejuusto, jolla oli aikoinaan lähes yhtä tärkeä asema keskipohjalaisissa pidoissa kuin leipäjuustolla eteläpohjalaisissa. Työlään valmistustavan vuoksi punaisen heran suosio on jäänyt alueelliseksi.

Riistalla on aina ollut merkittävä asema keskipohjalaisessa ruokakulttuurissa. Erityisesti metsälintuja, sorsaa ja jänistä on käytetty ruuan valmistuksessa. Hirvikanta on vuosia ollut varsin runsas. Siksi kotitalouksissa on ollut mahdollista valmistaa monipuolisesti hirviruokia. Tapoja valmistaa riistaa on yhtä monta kuin on kokkiakin.

Pijoissa ahersivat kahvarit ja kenkkärit

Pohjanmaalla olivat pidot aikoinaan arvostettu sukujuhla ja tärkeä kylän yhteinen tilaisuus. Häät ja hautajaiset olivat suurimmat pidot. Ne kestivät yleensä kaksi päivää. Nivalassa järjestetyistä "pijoista" kerrotaan, että pitojen laittajina toimivat taidoistaan tunnetut henkilöt. Pitokokki vastasi ruuanvalmistuksesta ja suunnitteli yhdessä talonväen kanssa pitoruuat, tarvikemäärät ja tarvittavat astiat. Pitokokin lisäksi tarvittiin kahvikokki, kahvareita ja kenkkäreitä.

Kahvarit olivat miehiä, jotka tekivät raskaimmat työt, hankkivat pöydät, penkit ja astiat, kantoivat veden, puut, saavit ja pänikät. He silppusivat ja keittivät lihat, kuorivat perunat ja lantut, leikkasivat leivät ja nostelivat raskaita lihapannuja uunista ulos. Kenkkärit olivat nuoria tyttöjä, joiden tehtävänä oli tarjoilla kahvi ja nisut.