Kanalasta kot-kot kotiin

Arttu ja Emmi olivat koko päivän leiponeet ja valmistaneet ruokaa äidin apuna. Seuraavana päivänä olisivat pikkusiskon ristiäiset. Vaari ja mummo tulisivat juhliin toiselta puolelta Suomea ja viettäisivät koko viikonlopun Artun ja Emmin perheen luona. Lisäksi ristiäisiin oli kutsuttu paljon muitakin sukulaisia ja tietysti pappi ja vauvan kummit. Yhdessä oli valmistettu makaronilaatikkoa, pullia, kuivakakkuja ja iso täytekakku. Kesken puuhien nälkä oli yllättänyt ja äiti oli valmistanut leipojille herkullisen munakkaan.

"On se kyllä onni, että kanoja on olemassa.", Emmi sanoi Artulle ja huokaisi, "Muuten ei näistäkään leipomisista olisi tullut yhtään mitään."

Arttu keskeytti munan rikkomisen ja katsoi nauraen Emmiä. "Mitä sinä oikein höpiset? Eihän täällä ole ollut yhtään kanaa apuna!", hän huudahti.

"No, mieti nyt vähän.", Emmi puuskahti, "Mitähän ne kanat munivat?"

Arttua nolostutti ja hän mutisi: "No, muniahan ne kanat munivat, kai minä sen tiedän. En nyt heti hoksannut..."

"Niin, vaikka kätesikin ovat ihan munassa.", Emmi tirskahti.

Arttu katsoi käsiään, jotka tosiaan olivat ihan keltaisen ja läpinäkyvän munamassan peitossa ja purskahti itsekin nauruun. Kananmunan kuoret olivat pudonneet pöydälle ja osa sisustasta valunut lattialle.

"Oho, tulipa siitä aika sotku.", Emmi totesi naurunpuuskan mentyä ohi. "Miten yhdessä pienessä munassa voikin olla niin paljon tavaraa?", hän ihmetteli pyyhkiessään sotkua Artun apuna. "Ja ihmeellistä, että munista voi valmistaa vaikka mitä herkkuja! Kaikkiin meidänkin ruokiimme ja leivonnaisiimme on käytetty munia. Mitenköhän ne kanat jaksavat munia niin paljon?", Emmi pohti.

Samassa ovikello soi. Arttu ja Emmi juoksivat äidin ja isän kanssa vaaria ja mummoa vastaan. Oli ihanaa halata mummoa ja päästä vaarin syliin pitkästä aikaa.

"Vaari, sinä tuoksut niin hyvältä. Ihan erilaiselta kuin kukaan muu!", Emmi ihmetteli.

Vaari puristi Emmiä tiukasti syliinsä ja sanoi: "Raitis ilma, meidän vanha kotimökki ja vaarin omat salaiset hajusteet kai minut saavat tällaiselta tuoksumaan. Ja taitaapa mukana olla vähän maalaistuoksujakin."

"Miten niin?", Arttu ihmetteli, "Ettehän te ihan maalla asu vai asutteko?"

"No, ei nyt ihan maalla. Pikkukaupungissahan me asumme, mutta kävimme tänne tullessamme tervehtimässä vanhaa tuttavaamme, joka asuu maalaistalossa. Sieltä niitä maalaistuoksuja taisi tarttua meihinkin.", vaari kertoi.

"Mitä eläimiä siellä maalaistalossa on?", Emmi kysyi kiinnostuneena.

"Ei siellä enää paljon kotieläimiä ole, silla tuttavamme alkaa olla vaari-iässä. Hän ei enää jaksa hoitaa isoja eläimiä eikä tehdä raskaita maataloustöitä. Muutama kana, yksi sika ja hevonen hänellä taisi siellä olla. Niin ja tietysti kissa ja koira.", vaari jutteli leppoisaan tapaansa.

Arttu hihkaisi innoissaan: "Ai kanoja! Kävittekö te katsomassa niitä?"

"Kyllä me siellä Aatoksen kanalassa kävimme. Siellä asuu valkoisia ja ruskeita kanoja.", mummo kertoi.

"Ruskeita kanoja! Ai sellaisiakin on olemassa.", Emmi huudahti.

"Onhan niitä.", vaari myhäili. "Kana munii melkein joka päivä yhden munan. Ruskeat kanat munivat ruskeita munia ja valkoiset kanat valkoisia", hän kertoi.

"Ja minä kun luulin, että ruskeat munat ovat menneet vanhoiksi.", Arttu ihmetteli.

Mummo ja vaari nauroivat. "Kana on maailman yleisin lintu. Niitä on monen näköisiä ja rotuisia joka puolella maailmaa. Ja se on hyvä, koska kananmunat ovat monipuolista ravintoa meille ihmisille. Munan ravinto auttaa kasvamaan ja pysymään terveenä", mummo sanoi.

"Mitä ne kanat sitten itse syövät?", Emmi kysyi.

"Niille annetaan ruokaa eli rehua, jossa on viljaa, kasviöljyä ja muita kanan tarvitsemia ravintoaineita. Porkkanat ja vihannekset ovat kanojen suurta herkkua. Lisäksi kanat juovat raikasta vettä. Kanoja pitää hoitaa hyvin, jotta ne munivat ja pysyvät terveinä", vaari kertoi.

"Kanojen kodit, kanalatkin ovat erilaisia. Jotkut kanat asuvat häkkikanaloissa, joissa on useita häkkejä päällekkäin vahan niin kuin kerrostaloissa. Kanojen kerrostaloissa kerroksia ei saa olla kuitenkaan kolmea enempää. Toiset kanat taas asuvat lattiakanaloissa, ikään kuin omakotitaloissa. Isäkanaa sanotaan kukoksi ja äitikanaa kanaksi.", mummo kertoi.

Arttuja Emmi kuuntelivat mummon ja vaarin tarinointia ihmeissään. Oli jännittävää ajatella, että heidänkin käyttämänsä kananmunat olivat tulleet jostakin kanalasta. "Munistahan syntyy kananpoikasia.", Emmi sanoi.

"Mutta ei meidän kananmunissamme ollut yhtään poikasta sisällä", Arttu ihmetteli.

"Kananpoikaset eli untuvikot syntyvät kyllä kananmunista, mutta vain jos kana hautoo kukon hedelmöittämää munaa tarpeeksi kauan. Kananpoikaseen tarvitaan kukkoa ja kanaa, mutta kana munii munia ilman kukkoakin.", mummo sanoi.

"On olemassa erilaisia kanaloita. Toisissa kanaloissa on paljon kukkoja ja kanat hautovat munia. Tällaisissa kanaloissa syntyy kananpoikasia. Eniten on kuitenkin sellaisia kanaloita,

joista tulee pelkkiä munia. Kanalasta munat kuljetetaan kuorma-autolla munapakkaamoon, jossa ne pakataan munakennoon. Munakennot kuljetetaan sitten kuorma-autolla kauppaan, josta munia voi ostaa kotiin.", mummo jatkoi.

"Untuvikot ovat ihanan näköisiä.", Emmi sanoi ja haki huoneestaan untuvikko-pehmolelun. "Outoa, että näin pienestä poikasesta kasvaa muniva kana.", hän totesi. "Niinhän se on ihmisilläkin. Söpöistä pikkuvauvoista kasvaa aikuisia, jotka sitten saavat omia pikkuvauvoja.", mummo naurahti.

"Mutta tuo teidän vauva ei kyllä ole kanojen tavoista kuullutkaan.", vaari totesi.

"Miten niin?", Emmi ihmetteli.

"Äitisi kertoi, että vauva nukkuu päivällä ja valvoo ja syö sitten yöllä. Kanat ovat tarkkoja päivärytmistään. Ne syövät ja munivat kun on valoisaa ja nukkuvat kun on pimeää. Siksi kanaloissa ovat valot päällä päivisin, että kanat hoksaavat syödä ja munia pimeänäkin vuodenaikana. Kun alkaa hämärtää, kanat lennähtävät orrelleen nukkumaan. Keskipäivällä kanat ottavat myös nokkaunet, niin kuin mekin mummon kanssa. Tosin me otamme unemme ilman nokkia.", vaari virnuili.

Mummoa nauratti vaarin tarinointi. "Kanat rakastavat nokkaunien lisäksi hiekka- ja aurinkokylpyjä, mutta me vaarin kanssa nautimme pelkistä aurinkokylvyistä", mummo jatkoi.

Arttu mietti sottaisia leipomishommiaan ja kysyi: "Miksi se kananmuna on sellainen... limainen?"

"Hakekaapas paperia, niin voimme piirtää yhdessä kananmunan.", mummo ehdotti.

"Eiköhän tuokin asia sinulle silloin selviä, Arttuseni."

"No niin, nyt meillä on valkoisen kanan muna valmiina.", mummo totesi kun munat oli piirretty. "Mummo osoitti keltaista palloa munan sisällä ja sanoi: "Tämä on keltuainen. Keltuaisessa on alkio, josta kehittyy kananpoikanen, jos kukko hedelmöittää munan ja kana hautoo munaa. Keltuaisessa on ravintoa kehittyvälle poikaselle ja meille ihmisille."

"No, mitäs se kaikki muu siinä ympärillä on?", Arttu kysyi.

"Tämä muu osa suojelee kehittyvää poikasta taudeilta ja kolhuilta ja kananmunaa pilaantumiselta.", mummo kertoi. "Ja tämä munan kuori se vasta ihmeellinen pakkaus onkin!", mummo huudahti. " Kuori pitää munan kasassa ja suojaa sisusta lialta. Se päästää munan sisälle ilmaa ja poistaa munasta vettä pieniä kanavia pitkin. Näin muna ikään kuin hengittää.", mummo jatkoi.

" Huh - huh. On se kyllä ihmeellinen asia tuo pieni muna, ihan kuin jokin kone!", Arttu puhisi. Emmi katsoi Arttua ovelasti ja kysyi: " Mutta tiedätkö Arttu, kumpi oli ensin, muna vai kana?" Arttu katsoi Emmiä tuskastuneena ja raapi korvaansa. " Pitää vähän miettiä...pitää miettiä...", Arttu vastasi hitaasti. Mummo nauroi ja taputti Arttua." Kannattaa varmaan ottaa siihen miettimiseen vaarikin avuksi", hän kuiskasi.