Mansikin makoisaa elämää

Lehmät ovat kirmanneet iloisesti Suomen laitumilla jo monta sataa vuotta. Lehmän maito on maukasta ja hyvää ruokaa, jota voi käyttää sellaisenaan tai jalostaa moneksi herkulliseksi maito-
valmisteeksi. Yksi lehmä antaa vuodessa niin paljon maitoa, että se riittää maidoksi, jogurtiksi, voiksi ja
juustoksi useammalle kymmenelle ihmiselle.

Maatiloilla viljelijät hoitavat lehmiä ja ruokkivat niitä. Lehmien ruokaa kutsutaan rehuksi. Lehmät syövät ruohoa, heinää ja muita karkeita kasveja, jotka viihtyvät ja kasvavat hyvin Suomen ilmastossa ja maaperässä. Voimme juoda maitoa vuoden ympäri, sillä viljelijät säilövät rehua myös talven varalle. Säilörehu pysyy mehevänä koko talven. Kauan aikaa sitten lehmien rehu loppui usein talvisin. Kun lehmät eivät saaneet riittävästi ruokaa, ne eivät myöskään antaneet maitoa.

Lehmän lapsi on vasikka

Lehmän lasta kutsutaan vasikaksi. Kun lehmä synnyttää pienen vasikan, sitä sanotaan poikimiseksi. Vasikka kasvaa yhdeksän kuukautta emolehmän kohdussa ennen kuin se on valmis syntymään ja selviämään maailmassa.

Pienet vasikat juovat äitilehmän maitoa, joka on aluksi keltaista paksua ternimaitoa. Ternimaidossa on paljon vitamiineja ja ravintoaineita, ja se suojaa myös pientä vasikkaa tauteja vastaan.

Vasikka kasvaa paljon nopeammin kuin ihmislapsi. Hetken kuluttua syntymästä se voi nousta seisomaan ja lähteä jaloittelemaan ympäri navettaa.

Meillä on Suomessa kolme lehmärotua. Suomenkarjan lehmät ovat vaalean ruskeita ja sarvettomia nutipäitä. Alunperin ulkomailta tullut Ayrshire on sarvekas, ruskea-valkokirjava, yleisin maitolehmämme. Osa maitolehmistä on musta-valkoisia friisiläisiä.

Hertta, Hurmuri ja muut Mansikin ystävät

Suomessa kaikilla lehmillä on oma nimi. Samana vuonna syntyville vasikoille annetaan samalla kirjaimella alkava nimi. Lehmille on tehty oma nimipäiväkalenteri.

Kaikilla lehmillä on korvamerkki molemmissa korvissa. Ne laitetaan niille noin kahden viikon iässä. Korvamerkeistä näkyy mm. lehmän numero sekä maatilan numero, jolla lehmä asuu.

Noin vuoden vanhana lehmä on jo kasvissyöjä ja märehtijä. Parivuotiaana se alkaa olla jo täysi-ikäinen. Jos se on tyttövasikka, sitä kutsutaan hiehoksi ja sen on aika saada oma vasikka. Poikavasikoita kutsutaan sonnimullikoiksi ja isälehmää sonniksi.

Lehmien hedelmöittyminen tapahtuu nykyään keinosiemennyksellä, jota tekevät koulutuksen saaneet keinosiementäjät.

Mistä maito tulee?

Kun lehmä poikii ensimmäisen vasikkansa, se on hiukan yli kaksivuotias. Vasta ensimmäisen vasikan syntymän jälkeen lehmä alkaa antaa maitoa.

Lehmä tuottaa paljon enemmän maitoa kuin vasikka tarvitsee, 2-3 ämpärillistä päivässä. Siksi ihminen voi lypsää lehmästä maitoa. Eniten maitoa heruu juuri vasikoimisen jälkeen, mutta jos lehmä saa hyvää rehua, se jatkaa maidontuotantoaan vuoden päivät. Sitten maidontuotanto vähenee ja loppuu pikkuhiljaa. Maidontuotanto alkaa taas, kun uusi vasikka on syntynyt.

Lehmät voivat poikivat kerran vuodessa viiden – kuuden vuoden ajan. Keskimäärin suomalainen lehmä saa kaksi vasikkaa elinaikanaan, mutta on myös lehmiä, joka elävät vanhemmiksi ja saavat useampiakin vasikoita. 10-12-vuotiaana lehmä on vanhus.

Lehmä syö ruohoa ja säilörehua. Joissain navetoissa lehmillä on 'kaulakorut'. Kaulassa olevan tunnistimen avulla lehmä saa tarvitsemansa annoksen täydennysrehua, jossa on lehmälle tärkeitä ravintoaineita.

Karkea rehu vaatii paljon tilaa vatsassa, ja lehmällä onkin suuri maha. Siinä on neljä osaa ja sanotaan, että lehmällä on neljä mahaa peräkkäin. Ensimmäinen niistä on suurin ja sitä sanotaan pötsiksi. Pötsissä karkea rehu hienontuu ja muuttuu ravinteikkaaksi ”vihervelliksi”. Eläimiä, joilla on samanlainen maha kuin lehmällä, kutsutaan märehtijöiksi

Maito muodostuu utareissa, jotka ovat lehmän mahan alla. Utareissa on neljä vedintä, joista maitoa tulee, kun niitä puristellaan hellävaroen niin kuin vasikka tekee imiessään. Lehmät lypsetään kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Ne pitävät lypsämisestä, kun utareet ovat täynnä maitoa.

Ennen lypsettiin käsin. Nyt käytetään lypsykonetta, jossa pehmeät kumisuuttimet puristelevat vetimiä ja maito kulkee koneen letkun ja putkiston kautta navetan maitohuoneen säiliöön. Säiliössä maito jäähdytetään. Jäähdytys on tärkeää, jotta maito säilyisi hyvänä ja tuoreena. Joissain navetoissa on myös lypsyrobotteja, ja silloin lehmä voi päättää itse, milloin se haluaa lypsylle ja montako kertaa päivässä.

Joka toinen päivä meijerin suuri tankkiauto kiertää tilalta tilalle ja kokoaa maidot säiliöistä. Meijerissä maidosta tehdään erilaisia maitovalmisteita: tölkkimaitoja, piimää, viiliä, jogurttia, kermaa, voita, juustoa, jäätelöä, maitojauhetta.

Lehmiä hoidetaan hyvin

Kesällä lehmät tepastelevat ja kirmaavat ulkona laitumella, ja ne saavat syödä tuoretta ruohoa milloin haluavat. Lehmä on laumaeläin, ja liikunta on tärkeää lehmän terveydelle.

Talvella lehmät oleskelevat suojassa navetassa. Navetassa jokaisella lehmällä on oma paikkansa, jota kutsutaan parreksi. Lehmän edessä on ruokintapöytä, johon se saa rehua syödäkseen. Lehmät oppivat laitumelta tullessaan menemään omaan parteensa. Navetta voi olla myös pihatto, jossa lehmät voivat jaloitella mielensä mukaan.

Maitotilan isäntä ja emäntä hoitavat lehmiä ammattitaidolla ja kiintymyksellä. Lehmät tarvitsevat ruokaa monta kertaa päivässä, ja ne lypsetään aamuin ja illoin. Lehmä syö heinää ja rehua monta kymmentä kiloa ja juo vettä jopa 12 ämpärillistä päivässä!

Hoitajan ystävällinen taputus ja juttelu tuntuvat lehmistä mukavalta. Isäntä ja emäntä pitävät myös navetan puhtaana ja siistinä, jotta lehmät pysyvät terveinä ja me saamme hyvää maitoa. Esimerkiksi lypsykone ja maitosäiliö on pestävä hyvin huolellisesti. Siksi navetassa on erillinen pesuhuone.

Likaantuneet oljet ja lanta siivotaan navetasta päivittäin ulos lantalaan. Keväällä lantalan sisältö levitetään ravinteiksi pellolle, jotta kasvit kasvaisivat hyvin.

Yhdellä tilalla on tavallisesti 25-30 lehmää, mutta niitä voi olla enemmänkin. Lehmien määrä riippuu siitä, kuinka paljon tilalla on peltoa käytettäväksi rehun kasvatukseen. Yksi lehmä tarvitsee vuodessa rehua urheilukentän kokoiselta peltoalalta.

Meijerissä tapahtuu

Maatilalla lehmistä lypsetty maito kerätään tilatankkiin. Vastalypsetty maito on kädenlämpöistä eli noin 37-asteista. Tilatankissa maito jäähdytetään nopeasti 4-asteiseksi. Se on yhtä kylmää kuin järvivesi juuri jäiden lähdettyä. Maidon pitää olla aina kylmää, jotta se säilyisi hyvänä. Puhtaudesta on pidettävä erityistä huolta maidon koko matkalla lypsystä lasiin.

Meijerin tankkiauto hakee maidon maatilalta. Suomessa on noin 20 000 maitotilaa, joten maitoautoja tarvitaan melkoinen määrä, jotta ne ehtisivät kiertää joka tilalla joka toinen päivä.

Kun maitoauto tuo maidon meijeriin, siitä otetaan näyte meijerin laboratorioon. Laboratoriossa tutkitaan, että maito on varmasti puhdasta ja kunnollista. Myös sen rasvapitoisuus mitataan.

Maidossa on hyviä ja hyödyllisiä bakteereita, mutta siinä voi olla myös pilaajabakteereita. Pilaajabakteerit poistetaan maidosta meijerissä, kun maito kuumennetaan hetkeksi noin 72-asteiseksi ja sen jälkeen jäähdytetään nopeasti. Tätä kutsutaan pastöroinniksi menetelmän keksijän ranskalaisen Louis Pasteurin mukaan. Kaikki suomalainen maito ja maitovalmisteet, joita myydään kaupoissa, on valmistettu hyvästä pastöroidusta maidosta.

Pastöroinnin jälkeen maitoa pyöritetään säiliössä hurjaa vauhtia kuin karusellissa eli maito separoidaan: Kerma ja rasvaton maito erottuvat. Painavampi rasvaton maito sinkoutuu ulos säiliön rei’istä toiseen ja kevyempi kerma jää jäljelle. Osa kermasta pannaan takaisin maitoon ja näin saadaan maitoa, jossa on juuri haluttu määrä rasvaa. Tätä kutsutaan maidon vakioinniksi.

Tavallisesti maito vielä homogenoidaan, jotta kerma pysyy tasaisesti maidossa eikä nouse sen pintaan kerrokseksi. Maito puristetaan kovalla paineella suodattimen läpi, jolloin rasva hajoaa pienenpieniksi pallosiksi eikä erotu enää kermaksi.

Osa kermasta myydään kahvi- ja kuohukermana. Kerma on hyvää ruoanvalmistuksessa ja kastikkeissa. Vaahdotetusta kermasta saa herkullisia jälkiruokia.

Maidosta raikkaita, kirpeitä ja makeita makuja

Osa kermasta valmistetaan meijerissä voiksi. Voi valmistetaan samalla periaatteella kuin ennen vanhaan, jolloin kermaa vatkattiin puisessa kirnussa. Meijerin kirnu on suuri metallisammio, jossa hapatettua kermaa vatkataan, kunnes rasva erottuu kokkareiksi ja jäljelle kirnumaito. Ennen, kun kaupan maitohyllyssä ei ollut yhtä runsasta valikoimaa kuin nyt, niin myös viiliä tehtiin kotona.

Maidosta tehdään viiliä, piimää, jogurttia, vanukkaita, jäätelöä ja muita maitovalmisteita. Kun maito hapatetaan piimäksi, rahkaksi, viiliksi, kermaviiliksi tai jogurtiksi, niin siihen lisätään hyviä maitohappobakteereita. Ne antavat makua maitoon ja sakeuttavat sen. On olemassa erityisiä jogurttibakteereita, viilibakteereita ja piimäbakteereita.

Meijerissä kovan, kypsytetyn juuston valmistuksessa käytetään hapatetta ja juoksutinta. Juustojen kypsytysajat ja lämpötilat vaihtelevat juustolajin mukaan ja antavat niille ominaisen maun. Kypsytettyjä juustoja kellaroidaan muutamasta viikosta vuoteen.

Arvellaan, että ihmiset ovat valmistaneet juustoja tuhansia vuosia. Juustona maito säilyi hyvin silloin, kun jääkaappia ei vielä ollut olemassakaan.

Nyt meillä on jääkaappi, jossa maito ja monet muut maitovalmisteet säilytetään. Kaupassakin maito on kylmähuoneissa. Maito pakataan meijerissä tölkkeihin ja jokaiseen tölkkiin leimataan päiväykset. Päiväykset kertovat maidon pakkauspäivän ja mihin asti maito pysyy hyvänä, jos se säilytetään kylmässä. Myös muiden maitovalmisteiden pakkausmerkinnöistä näet ohjeet säilytyksestä.

Maito, juusto ja vahva luusto

Maito ja piimä ovat luustojuomaa, jossa on hyvä annos kalsiumia ja vitamiineja. Lapset tarvitsevat maitovalmisteiden ravintoaineita erityisen paljon, sillä vahva luusto ja hampaat kehittyvät kasvuiässä. Luusto uusiutuu koko elämän ajan, joten näitä ravintoaineita tarvitaan aikuisenakin. Lue lisää kohdasta ravitsemus.