Mauno Mato on kyllästynyt tekemään aamulenkkinsä aina samalla pellolla. Tänään hän päättää kokeilla jotain uutta: hän suuntaa menonsa ihan uudelle pellolle, jossa ei ole koskaan ennen käynyt. Hän on kuullut muutamalta kaveriltaan, että siellä on paljon nähtävää ja koettavaa. Matka on kyllä aika pitkä mutta enköhän minä jaksa, miettii Mauno.

Mauno aavistelee olevansa perillä ja nousee maanpinnalle. Hän näkee jotain sellaista, mistä on vain uneksinut: pellolla hyörii ja häärii onnellisen näköisinä suuri joukko hänen vanhoja kastematotuttuja sekä paljon myös uusia tuttuja, joita hän ei ole koskaan ennen nähnyt; leppäkerttuja, perhosia ja mehiläisiä.

"Tännekö ne minun lapsuudenaikaiset kastematoystävät ovat muuttaneet", tuumii Mauno.

Mauno innostuu hyönteisten määrästä ja huutelee: "Miksi te kaikki viihdytte täällä niin hyvin?"

Leena Leppäkerttu Maunon vierestä vastaa: "Täällä on niin kiva olla, elämä täällä luomumaatilalla on todella mukavaa. Kysy vaikka tuolta Tiinu-tytöltä, hän kertoo varmasti mielellään lisää sinulle.

Tiinu huomaa vieraan näköisen madon ja kysyy: "Hei Herra Mato, oletko uusi täällä?"

"Juu olen", vastaa Mauno ja jatkaa: "Minun nimeni on Mauno Mato. Asun tuolla vähän matkan päässä. Olenkin tainnut kuulla sinusta ja sinun maatilastasi. Täällä kuulemma kasvatetaan onnellisia eläimiä ja viljellään maata hellemmin. Onko se totta?" Utelee Mauno.

"Kyllä se on totta", vastaa Tiinu. "Tämä on minun vanhempieni luomumaatila ja tämän nimi on Onnela. Oletko Mauno kuullut sanaa luomu ennen?" "En ole", joutuu Mauno vastaamaan. "No, se on lyhennys sanasta luonnonmukainen, minäpä kerron sinulle siitä lisää...

"Huomasitkos kuinka muhevaa multamme on", kysyy Tiinu. Mauno oli huomannut kyllä. "Mullan muhevuus johtuu siitä, että isäni Jussi käyttää pelloilla luonnonmukaisia lannoiteaineita, kuten viherlannoitteita ja kompostijätettä. Ne ravitsevat maata ja tekevät sen kuohkeaksi. Pellolle ei siis tarvitse laittaa keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Törmäsitkös äsken mullan alla apiloiden ja herneiden juuriin?", kysyy Tiinu. Mauno vastaa: "Kyllä törmäsin ja ihmettelin mitä niissä oikein oli kiinni, ne näyttivät niin kummallisen paakkuisilta." Tiinu selventää asiaa Maunolle: "Ne paakut ovat juurinystyröitä, joissa on tuiki tärkeitä bakteereita. Nämä bakteerit pitävät huolta maasta ja sitovat ilmasta typpeä, joka on kasveille tärkeää. Kasvit siis "valjastavat" ilmasta itse itselleen ravinteita.

Mauno on vähän ihmeissään ja jatkaa kyselemistä:" No, mutta jos luomuviljelyssä kerran ei käytetä torjunta-aineita niin kuin äskettäin kerroit, niin miten on mahdollista että pystytte torjumaan tuholaisia ja rikkakasveja. Eikö luomupellolla kuitenkin ole yhtälailla rikkakasveja ja muita ei-toivottuja vieraita niin kuin millä tahansa pellolla. Eikö torjuminen ole kamalan vaikeaa?" "Ei se nyt niin kamalan vaikeaa ole. Me tiedämme monta hyvää keinoa, joilla saamme tuholaiset pysymään loitolla ja rikkaruohojakin vastaan meillä on omat konstimme. Ensinnäkin valitsemme viljeltäviksi sellaisia lajikkeita, joiden tiedämme olevan kestäviä. Tuholaisten estoon käytämme pelloilla tuholaisten luontaisia vihollisia. Esimerkiksi leppäkertut ovat ystäviämme, koska ne syövät kirvoja", Tiinu kertoo. Mauno näkee ympärillään paljon leppäkerttuja ja kuiskaa Tiinulle: "Ovatpa leppäkerttuystävänne pulskia, heille näköjään maistuu kirvapaisti", johon Tiinu naurahtaa: "Hyvä niin, koska kirvoista olisi muuten paljon haittaa meille"

"Jos pelloillamme on rikkakasveja, niin käytämme erilaisia menetelmiä niiden poistoon, esim. liekitystä tai harausta. Ennen vanhaan kun meillä oli vähemmän peltoa nypimme kaikki rikkaruohot omin käsin pois pellosta. Voit kuvitella, että siihen meni paljon aikaa. Jouduimme kutsumaan sukulaisiammekin kitkemispuuhiin avuksi kun omat kädet eivät riittäneet. Nyt meillä kuitenkin on jo ajanmukaiset laitteet, joilla homma hoituu paljon ripeämmin", selittää Tiinu. "No onneksi on, tuo käsin nyppiminen kuulosti aika rankalta", sanoo Mauno. "Mitä ne liekitys ja haraaminen oikein tarkoittavat?", kysyy Mauno. "No, ne ovat jo paljon suositumpia rikkakasvienpoistomenetelmiä. Liekitys tarkoittaa sitä, että rikkakasvit tuhotaan liekillä. Liekki johdetaan vartta pitkin rikkakasvin juurelle ja rikkakasvi tuhoutuu. Liekityslaite voi olla kottikärry- tai traktorimallinen, riippuu ihan pellon koosta ja tuhottavien rikkakasvien määrästä. Haraus tarkoittaa sellaista rikkakasvienpoistomenetelmää, jossa rivien välit siistitään rikkakasveista harjojen ja jyrsimien avulla", selittää Tiinu. "Ahaa, vai niin", sanoo Mauno.

"Tiedätkös Mauno muuten mitä vuoroviljely tarkoittaa?", utelee Tiinu. "No tietenkin sitä, että vanhempasi viljelevät peltoa vuorotellen", luulee Mauno tietävänsä. "Ehei, nyt kyllä olet vähän väärässä", joutuu Tiinu sanomaan. "Vuoroviljely tarkoittaa sitä, että kasvien paikkoja vaihdellaan pellon lohkoilla aina viljelykausittain, eli kerran tai kaksi kertaa vuodessa."

"Mitä ihmeen hyötyä siitä muka on", kyselee Mauno. "Siitä on sellainen hyöty, että lohkoille ei pääse muodostumaan tuholaiskasvustoja kun viljeltävää kasvia vaihdetaan usein ja maa myös pysyy viljavampana kun vaihdamme viljeltävää kasvia. Eri kasvit ottavat maasta eri ravinteita "ruuakseen". Jos samalla lohkolla viljelee aina samaa kasvia, ei sille jonkin ajan päästä löydy maasta enää yhtään ravinteita kun ne ovat kuluneet loppuun. Kun viljelemme eri kasveja samalla lohkolla, voimme olla varmoja, että kukin kasvi saa tarvitsemiaan ravinteita tarvitsemansa määrän. Ja vielä yksi juttu tästä aiheesta. Voimme suojella viljeltävää kasvia viljelemällä sen ympärillä suojakasvia, joka houkuttelee tuholaisia. Tällä lailla haluttu kasvi on turvassa", selostaa Tiinu. "Kylläpäs kuulostaa ihmeellisen viisaalta", toteaa Mauno.

"Mikä näiden kaikkien upeidenväristen kukkasten ja lukuisten hyönteisten tarkoitus sitten oikein on?", ihmettelee Mauno. Tiinu on mielissään kun Mauno on niin innoissaan. Hän vastaa: "Ne viihtyvät luonamme, koska täällä on niille niin paljon ruokaa ja meidän mielestämme ne näyttävät todella ihanilta. Ja sitä paitsi kirkkaanväriset kasvit houkuttelevat tänne hyödyllisiä hyönteisiä."

"AMMMMUUUUUU!!!!", huhuilee Alma-lehmä niin kovasti, että Mauno säikähtää pahanpäiväisesti ja meinaa lähteä karkuun. "Älä suotta pelästy, en minä millään pahalla. Haluaisin vaan osallistua keskusteluun", sanoo Alma jo paljon herttaisemmalla äänensävyllä. "Haluan heti ensimmäiseksi kertoa sinulle, että minä olen onnellinen siitä että olen päässyt luomutilalle. Nämä ihanat ihmiset täällä antavat minun kasvattaa omaa lastani eli vasikkaani Helmikkiä ihan itse. Se saa juoda maitoani ja nauttia läheisyydestäni. Tämmöistä hoitamismahdollisuutta sanotaan vierihoidoksi."

"No sinähän olet sitten syystäkin onnellinen", sanoo Mauno. "Eikä siinä läheskään kaikki", sanoo Alma ja jatkaa: "Minä ja navetan muut tytöt saamme jaloitella laitumella ja syödä niin paljon maukasta luomurehua kun vain ikinä jaksamme, se on mukavaa elämää se. Niin kuin näet, niin yhtälailla vapaudesta saa nauttia myös Urho-sonni ja sen kaverit. Ja katsopas noita hassuja sikoja tuolla. Niiden nimet ovat Julle ja Jalmari, ne eivät tiedä mitään kivempaa kuin mutapyöriskelyn. Ne myös rakastavat maan kuopsuttelua ja tonkimista. Itse en kyllä ihan noin hurjia juttuja tee. Sikaystäväni asuvat muuten sikalassa, aivan naapurissani.

Olen pahoillani, matoystäväni, kun en voi kutsua sinua navettaan. Pelkään, että tallaantuisit sinne, siellä kun on tosi vilkasta. Meidän on turvallisinta jatkaa jutustelua tässä".

Tiinu osoittaa navetan seinällä olevaa harjaa ja haluaa vielä sanoa että lehmät voivat käyttää pyörivää harjaa milloin vain. Harja rapsuttaa mukavasti lehmien selkiä ja kylkiä. Välillä syntyy vähän eripuraa kun lehmät kilpailevat siitä, kuka saa käyttää harjaa.

"Entäs nuo kanat", kysäisee Mauno. "Nekin saavat valita, viettävätkö aikaansa sisätiloissa, orrella vai ulkoillen. Kanojen lisäksi laumaan kuuluu kukko, joka on koko lauman johtaja. Kanat ja kukko rakastavat kastematojen tonkimista maasta", kertoo Tiinu Maunon kauhuksi. "Ikävä kuulla, toivottavasti ne eivät näe minua.", kauhistuu Mauno. Tiinu vakuuttaa, etteivät kanat hyökkää Maunon kimppuun kun hän on lähellä. Maunoa alkaa pelottaa sen verran paljon, että pyytää päästä Tiinun kädelle turvaan. Tiinu ottaa Mauno Madon tottuneesti kädelleen. "Wau, mitkä näkymät kädeltäsi on. Haluaisin kasvaa näin isoksi", tirskuu Mauno. "Täältä näen yhdellä silmäyksellä todella kauas. Voi kuinka kauniisti Alma hymyilee meille ja Tiinu, katso tuota apilaa, sekin nauraa suupielet korvissaan. Kaikki maatilan eläimet ja kasvit taitavat elää hyvää elämää täällä teillä", huomauttaa Mauno. "Kyllä", vastaa Tiinu.

Tiinu on jo jonkin aikaa ajatellut ehdottaa Maunolle yhtä juttua. Viimein hän kysyy Maunolta: "Mauno hei, haluaisitko sinä muuttaa tänne? Täällä on sinulle paljon tilaa ja saisit paljon uusia ystäviä". "Jee, tuohan on aivan valtavan hyvä idea", sanoo Mauno. "Tottakai minä haluan muuttaa tänne. Muutan heti huomenna"

Mauno lähtee intoa puhkuen vanhaan kotiinsa pakkailemaan tavaroitaan. Yöllä hän ei meinaa saada nukutuksi kun on niin innoissaan muutosta. Maunon päässä pyörii kovasti kysymyksiä ja hän odottaa innolla, että pääsee esittämään ne Tiinulle.

Aamulla varhain Mauno ottaa kassinsa ja lähtee kohti Onnelan luomutilaa. Pitkän matkan taivallettuaan Mauno näkee taas Tiinun ja huutaa jo kaukaa: "Hei Tiinu, täältä minä tulen". Tiinu kiiruhtaa Maunoa vastaan ja auttaa tätä kassin kanssa. "Tiedätkö mitä, minä mietin luomuasioita todella paljon eilen illalla", sanoo Mauno ja jatkaa: "Minua kiinnostaisi vielä tietää minne kaikki luomumaito, luomukananmunat, luomuviljat ja luomupellon muut antimet menevät kun ne lähtevät Onnelasta."

"Luomuviljan jauhamme tilallamme itse ja viemme läheiseen leipomoon, jossa jauhoistamme valmistetaan herkullisia pullia ja leipiä. Luomumaitomme haetaan parin päivän välein maitoautolla. Maitoauto kerää muidenkin lähialueiden luomutilojen maidot samaan tankkiin ja kuljettaa ne toiseen kaupunkiin. Perillä meijerissä maidosta voidaan valmistaa myös juustoa ja jogurttia. Luomumaito on vähän erilaista kuin tavallinen maito. Kun luomumaitoa kaataa lasiin, voi nähdä kuinka rasvapalloset kohoavat pinnalle. Tämä johtuu siitä, että maidon rasvaa ei luomumaidossa ole sekoitettu niin pieneksi, kuin tavallisessa maidossa. Tämä siksi, että luomumaitoa käsitellään meijerissäkin mahdollisimman vähän ja hellästi." Kaiken tämän Tiinu osaa kertoa. Ja Maunoa moinen tietomäärä ihmetyttää ja ihastuttaa. "Kylläpäs sinä tiedät luomusta todella paljon", Mauno kehuu Tiinua.

"Kerro vielä luomukananmunista minulle", pyytää Mauno. "Luomukananmunat lähtevät maatilaltamme ja ne tarkastetaan hyvin. Jokainen muna merkataan 0 (nolla)-alkuisella luomutunnuksella, josta selviää mm. miltä maatilalta muna on peräisin. Sen jälkeen munat pakataan kennoon, jossa on luomumerkki", selventää Tiinu. Mauno nyökyttelee tyytyväisenä päätään ja kehittelee jo uutta kysymystä.

"Menevätkö luomutuotteet usein sekaisin tavallisten tuotteiden kanssa?", Mauno utelee. "Eivät tietenkään mene sekaisin", sanoo Tiinu. "Luomutuotantoa ja luomutuotteiden matkaa maatilalta asiakkaalle valvotaan tarkasti, voisi jopa sanoa, että suurennuslasin kanssa. Luomutuotteet pakataan huolellisesti omiin pakkauksiinsa ja luomupakkauksissa on aina vihreä aurinkomerkki. Ihmisten on helppo tunnistaa luomuelintarvikkeet kaupassa." "No se on fiksua", sanoo Mauno ja Tiinu nyökkää.

Maunosta tuntuu mahtavalta, että hän on nyt yksi luomumaatilan asukeista. Hän tykkää Tiinusta todella paljon. Ja Tiinukin pitää Maunosta ihan hirveästi. Mauno aavistelee, että hänellä on edessä mukava tulevaisuus Onnelan luomumaatilalla.