Missä leipä kasvaa? -kirjanen

Kertomus pienen siemenen kasvamisesta tähkäpääksi, joka puimisen jälkeen leivotaan jauhona leiväksi.
24 s, 21 x 21 cm. Lasten Keskus. 7 €.

- Tilaukset Leipätiedotuksen nettisivuilta
kohdasta julkaisutilaus.

Hilpeä hiiva

Oletko tullut ajatelleeksi, mitä on hiiva, joka
nostattaa taikinat ja tekee pullat ihanan
kuohkeiksi? Hilpeään hiivaan voi tutustua
oheisen kuvakertomuksen avulla.

- Katso/tallenna PowerPoint-diaesitys >

Spagetin tarina

Spagetin kerrotaan saaneen alkunsa, kun palvelustyttö oli leipätaikinan teossa ja taloon poikkesi iloinen italialainen merimies. Taikinanteko unohtui ja ylisuureksi kohonnut taikina valui ohuina rihmoina pöydältä lattialle ja kovettui auringonpaisteessa. Kun nuoret lopulta huomasivat, mitä oli tapahtunut, tahtoi ritarillinen merimies, nimeltään Spaghetti, pelastaa tytön moitteilta. Hän pyysi laivansa kokkia keittämään kuivat taikinarihmat kokeeksi lihaliemessä. Ruoka havaittiin hyväksi ja signore Spaghettista tuli kuuluisa.

Leivän tie -kertomus ja paperinuket

Tähän kertomukseen liittyy neljä tulostettavaa taustakuvaa maatilalta, myllystä, leipomosta ja kaupasta sekä paperinukkeja ja -autoja. Katselkaa lasten kanssa kuvia ensin yhdessä esimerkiksi oheisen kertomuksen tapaan, minkä jälkeen lapset voivat leikkiä vapaasti paperinukeilla.

- Tulosta Leivän tie -kertomus >
- Tulosta paperinuket Askartelu-sivulta >

Tämä on tosijuttu. Siksi sitä ei aloiteta sanoilla ”Olipa kerran...”

MAANVILJELY

Toukotyöt

Maatilalla on kevät. Maa on paljastunut lumen alta ja pellot sulaneet roudasta. Viljapelto on kynnetty jo syksyllä. Se tuoksuu kevätauringon lämmössä vahvasti mustalle mullalle. Pelto odottelee toukotöiden alkamista.

Muokattuaan maan pehmeäksi Matti-isäntä levittää kylvökoneella viljan jyvät eli siemenet. Hän toivoo suotuisia ilmoja. Nyt pitäisi saada sadetta, jotta jyvät itäisivät ja kasvu pääsisi hyvään alkuun! Eräänä toukokuun lopun päivänä hennon vihreät oraat pilkistävätkin maasta. Onnistuvan sadon odotus täyttää paitsi Matin, myös hänen perheensä mielen.

Sadonkorjuu

Lämpiminä kesäpäivinä viljan tähkät kasvavat melkein silmissä. Syyskesällä Matti odottelee viljan tuleentumista eli kypsymistä. Hän kulkee pellon pientareella ja ihailee tuulessa aaltoilevaa keltaista peltoa. Kumpa nyt ei kovin sataisi! Lakoontunutta, kumoon kaatunutta viljaa on vaikea korjata talteen, miettii Matti.

Kun sadonkorjuun aika elo-syyskuussa tulee, Liisa-emäntä leikkaa ensin sirpillä itselleen himmelioljet joulua varten. Matti lähtee sen jälkeen monitoimisella leikkuupuimurilla pellolle. Samalla kun iso kone leikkaa viljan, se myös irrottaa jyvät tähkistä ja johtaa ne suoraan traktorin lavalle. Muutaman tuulisen päivän jälkeen Matti ajaa paalauskoneen pellolle. Sillä hän paketoi viljan korret – oljet – paaleiksi. Kuivattuja olkia käytetään navetassa eläinten kuivikkeena.

VILJAN JAUHATUS

Jyvästä jauhoksi

Jyvien kuivatuksen jälkeen Matti säilyttää niistä pienen osan siemenviljaksi odottamaan seuraavan kevään kylvöä. Muun viljan jauhatuksesta hän on sopinut mylläri-Mikon kanssa. Niinpä säiliöauto noutaa jyvät maatilalta ja vie ne suureen myllyyn. Siellä niistä jauhetaan erilaisia jauhoja, rouhitaan suurimoita ja litistetään hiutaleita.

Mylläri-Mikko on juuri avannut sähköllä toimivan valssituolin tarkastusluukun ja ottanut käteensä jotain valkoista: vehnäjauhoa. Toisessa valssituolissa hän jauhaa tummempaa jauhoa – ruisjauhoa. Myllystä jauhot viedään leipomoon säiliöautossa tai suurissa säkeissä. Kauppaa varten mylläri-Mikko pakkaa jauhot pieniin pusseihin.

Uutisjauhot

Liisa-emäntä tarvitsee jauhoja kotitarpeisiin. Matti-isäntä menee kotikylänsä pieneen myllyyn, joka toimii vesivoimalla. Tuttu mylläri jauhaa ruisjyvistä jauhoa. Uutisjauhoista valmistuu Matin ja Liisan mielestä maailman paras puuro. Liisa leipoo tuoreista jauhoista myös hyvän makuisia uutisleipiä, joita hän vie naapurille tuliaisiksi.

LEIVONTA

Tuoretta leipää

Leipuri Paakari on tilannut myllystä uuden jauhokuorman. Hän on aamuvarhaisesta asti valmistanut apulaistensa kanssa isoilla taikinakoneilla erilaisia taikinoita. Niistä leivotaan ruis-, hiiva-, ohra ja kauraleipiä. Pyöreitä ja pitkulaisia, sämpylöitä ja patonkeja. Kun muut vasta heräilevät, on leipuri Paakarilla jo viimeiset leivät nousemassa. Koristeeksi hän viiltää veitsellä joidenkin leipien pintaa, toisten pintaan hän tuprauttaa vähän jauhoa. Sitten leivät paistetaan suurissa leivinuuneissa. Pitkävartisia leipälapioita tarvitaan, kun kuumia leipiä nostellaan uunista ulos. Paistetut leivät leipuri Paakari pakkaa kuljetuslaatikoihin odottamaan autoa, joka vie ne kauppaan.

Paakarin herkkuja

Leipomossa valmistetaan myös muita herkkuja: pullia, munkkeja, pipareita ja leivoksia. Niidenkin tuoksi on niin herkullinen, että kadulla ohikulkijalle herahtaa vesi kielelle.

KAUPPA

Isot valikoimat

Kaikki eivät osaa leipoa leipää. Onneksi leipuri Paakari toimittaa kauppaan niin monenlaista leipää, että sieltä jokainen löytää mielileipänsä. On pakattua ja pakkaamatonta, tummaa ja vaaleaa, limppua ja sämpylöitä. Joka päivä löytyy uutta maisteltavaa.

Annika on kaupassa töissä. Hän myy leipää, pullaa ja leivoksia. Hänellä on myymälässä pieni uuni. Annika voi tilata leipuri Paakarilta myös esipaistettua leipää. Ihana tuoksu täyttääkin kauppaliikkeen silloin, kun Annika paistaa siellä ruis- ja hiivaleipää. Lämmin leipä on niin hyvää, että sen voisi syödä vaikka kokonaan sillä aikaa, kun odottaa kotona ruoan valmistumista.

Myös yllätysvieraita varten voi kaupasta kipaista hakemaan lämpimäisleivän. Viipale leipää ja ohut sipaisu leipärasvaa päälle maistuukin vaihteeksi ihanalta kahvin tai teen kanssa!

Puuroa poskeen

Annikalta voi ostaa myös jauhoja, hiutaleita ja suurimoita. Annika kertoo, että kaurahiutaleista saa puuroa, mutta niitä voi paahtaa paistinpannulla myös aamupalaksi. ”Tummista mannasuurimoista ja puolukoista syntyy keittämällä hyvää marjapuuroa vaikkapa jälkiruoaksi”, hän jatkaa.