Kalastusleikki

Yksi valitaan kalastajaksi ja
tämä menee keskelle huonetta
ja huutaa kädet levällään:
"Minä heitän verkkoni keskelle kalalampee, tuleeko kiiskiä, haukia, sampee?
Muut lapset ovat kaloja ja yrittävät juosta huoneen reunasta toiseen ja kalastaja yrittää saada heitä kiinni. Kiinnisaadut jäävät kalastajan avuksi pyydystämään toisia
seuraaville kierroksille.

Ongintakilpa

Tarvikkeet: irtoseinä, sermi tai kangas, onkivavaksi sopiva keppi, lankaa, kori, paperisia kaloja sekä pieniä leluja.

Pari lasta valitaan Ahdin apulaisiksi antamaan kalasaalista ja loput onkivat kepin ja narun päässä olevalla korilla. Ensin pystytetään sermi, joka voi olla esim. oviaukkoon ripustettu kangas. Onkijat jaetaan kahteen tai useampaan ryhmään, jotka merkitään esim. huivilla. Jokainen käy vuorollaan heittämässä onkikorin sermin taakse ja Ahdin apulaiset (jotka eivät tiedä, minkä joukkueen jäsen on vuorossa) laittavat koriin saaliiksi joko paperisen kalan tai jonkin yllätysesineen. Kun kaikki ovat onkineet, lasketaan, mikä joukkue sai eniten kaloja. Eniten kaloja saanut joukkue voittaa. Muut vievät lopuksi kaikki tavarat takaisin paikoilleen.

Kalakeitto-liikuntaleikki

Tässä leikissä ei ole voittajaa, vaan kyseessä on ennemminkin liikuntatuokio, jonka avulla saadaan lapset valpastumaan. Leikkijät istuvat tuoleilla, jotka on laitettu kehän muotoon. Osa leikkijöistä merkitään sinisellä huivilla kaloiksi, osa keltaisella huivilla perunoiksi, osa vihreällä huivilla purjoiksi ja osa punaisella huivilla porkkanoiksi. Kun ohjaaja huutaa "kalat" (tai perunat tai porkkanat tai purjot), sovitun värisellä huivilla merkityt leikkijät vaihtavat keskenään paikkaa mahdollisimman nopeasti. Kun ohjaaja huutaa "kalakeitto", kaikki vaihtavat paikkaa.

Kalakeittoviesti

Leikkijät jaetaan joukkueisiin, joissa kussakin on yhtä paljon kaloja, perunoita, porkkanoita ja purjoja (yms.). Sitten sovitaan, miten kukin liikkuu. Kala voi esimerkiksi hyppiä jalat yhdessä tai ryömiä pitkin lattiaa. Perunat voivat kieriä, porkkanat kävellä varpailla ja purjot vaikkapa hyppiä yhdellä jalalla. Ennen viestin alkua kukin harjoittelee omaa tapaansa liikkua. Joukkueet asettuvat lähtöviivan taakse jonoihin siten, että ensimmäisenä ovat vaikka perunat ja viimeisenä kalat. Kun ohjaaja antaa merkin, perunat lähtevät radalle kierimään. Radan lopussa hypätään "kattilaan" (viivan yli). Kun peruna on kattilassa, jonon seuraava voi lähteä liikkeelle. Voittaja on se joukkue, joka saa ensimmäisenä kaikki ainekset kattilaan.

Onkihippa

Yksi valitaan onkijaksi ja muut ovat kaloja. Kalat saavat liikkua vain rajatulla alueella "vedessä" ja onkija on alueen ulkopuolella "rannalla". Kaloilla ei ole jalkoja, vaan pyrstö, joten jalat voidaan sitoa yhteen, tai muuten vain pitää tiukasti toisissaan kiinni. Liikkua voi ryömien tai hyppien. Ohjaaja voi muistuttaa, että vaikka hyppiminen on rankkaa, se vahvistaa luustoa - samoin kuin kalan syöminen.

Onkija pyydystää kaloja heittämällä lanka- tai narukerällä. Toisella kädellä pidetään langanpäästä kiinni ja toisella heitetään kerä (Myös muunlaisia onkia voi kehitellä ja pelkkä pallokin käy). Pyydetyistä kaloista tulee uusia onkijoita. Onkilankakeriä on hyvä olla muutamia. Sitten kun onkijoita on enemmän kuin onkia, yhden heiton jälkeen aina vaihdetaan heittäjää.

Ravintoketjuhippa

Tämä liikuntaleikki sopii alakoululaisille ja auttaa havainnollistamaan ravintoketjujen periaatteita.

Kaksi lasta valitaan isoiksi petokaloiksi ja loput ovat pikkukaloja (esim. silakoita tai muikkuja). Silakat syövät lattialle levitettyä paperipalloplanktonia (tms. mihin ei liukastu, vaikka popkornia) ja vievät niitä yksi kerrallaan leikkialueen reunalle esim. pesuvatiin. Isot kalat "syövät" eli ottavat kiinni silakoita ja taluttavat kädestä yksi kerrallaan vaikka huoneen nurkkaan - kumpikin omaansa. Paperipalloplanktonia tulee olla monta kertaa enemmän kuin silakoita ja silakoita taas on paljon enemmän kuin petokaloja. (Plankton = hyvin pieniä vedessä ajelehtivia kasveja tai eläimiä).

Jotta silakoilla olisi paremmat mahdollisuudet välttää petokalan kita, ne voivat parveutua. Silakat muodostavat parven ottamalla toisiaan kädestä kiinni. Petokala saa napata vain yksinäisen silakan. Silakat eivät voi kuitenkaan seistä käsi kädessä kovin pitkään, koska niiden pitää jatkaa syömistä, etteivät ne kuolisi nälkään. Jos kaikki silakat seisovat parvessa, ohjaaja laskee kymmeneen ja silloin silakoiden täytyy taas jatkaa planktonin keruuta.

Se petokaloista voittaa, joka saa enemmän silakoita kiinni. Ohjaaja voi sitten ilmoittaa syövänsä voittajakalan, koska se on suurempi ja ajaa tätä vähän aikaa takaa!

Jos lattialle on jäänyt paperipallo- tai popkorniplanktonia, leikki jatkuu siten, että kaikki ovat silakoita ja petokaloja ei enää ole. Jokainen saa purkin tai pussin, johon voi kerätä planktonia niin paljon kuin ehtii. Kun kaikki on siivottu, voittaja on se, joka on saanut eniten.

Isompien lasten kanssa ohjaaja voi vielä kysellä ja keskustella ravintoketjusta. Mitä planktoninsyöjäkaloille oikeasti nyt tapahtuisi, jos kaikki plankton on syöty? Entä miten kävisi petokaloille sen jälkeen? Miksi plankton ei ehtinyt loppua kesken äskeisessä leikissä, jossa petokalat olivat mukana? Mitä hyötyä petokaloista on?