Lammas on monipuolinen kotieläin

Lammas tuottaa lihaa, villaa ja turkiksia. Joissakin maissa lampaat ovat myös maidontuottajia. Suomessa liha on lammastalouden tärkein tuote.

Lampaita pidetään vaatimattomina eläiminä, jotka selviävät vähällä ravinnolla ja karuissa oloissa. Rehujen määrä ja laatu vaikuttavat kuitenkin paljon lampaiden kasvunopeuteen.

Lampaiden määrä on Suomessa jatkuvasti vähentynyt. Joillekin lampaiden kasvatus on mielenkiintoinen harrastus, mutta viime vuosina sen merkitys myös yritystoimintana on kasvanut.

Lampaat ruohonleikkureina

Lammas on märehtijä, joten se syö pääasiassa nurmea. Kevyet ja sorkkajalkaiset lampaat pystyvät liikkumaan vaikeakulkuisissa maastoissa, löytävät vähäisetkin ruohotupsut ja syövät laitumensa tarkasti. Ne ovat oivallisia maisemanhoitajia ja ruohonleikkureita. Lampaat pitävät viljelemättömiä joutoalueita kunnossa ja estävät niitä kasvamasta umpeen.

Suomessa oma lammasrotu

Suomessa on oma lammasrotu, suomenlammas.
Se on hedelmällinen rotu, joka tuottaa keski-
määrin enemmän karitsoita kuin useimmat muut lammasrodut. Suomeen on viime vuosina tuotu useita liharotuja, joita risteytetään suomen-
lampaan kanssa. Näin saadaan parannettua lihantuotantoa. Suomenlammas on kuitenkin maamme valtarotu (n. 67 % 1996).

LihaksikasTexel-lammas on kotoisin Hollannista. Suomessa texel-rotua on risteytetty menestyksekkäästi suomenlampaan kanssa. Texel-rodun villa ei sovellu kuitenkaan käsityölangaksi kuten suomenlampaan villa. Muita Suomessa eläviä lammasrotuja ovat Rygja, Oxford down sekä Dorset.

Lampaan vuosi

Lammas karitsoi kerran vuodessa, yleensä keväällä maalis-huhtikuussa. Uuhi karitsoi kerralla 1 - 3 karitsaa. Karitsat vierotetaan noin kahden-neljän kuukauden ikäisinä.

Kesällä uuhet ja karitsat ovat laitumella

Syksyllä uuhet (naaraslampaat) astutetaan. Tämä tapahtuu siten, että pässi päästetään uuhien joukkoon. Uuhien tiineysaika kestää noin 5 kuukautta.

Alkuvuodesta lampaat valmistautuvat karitsointiin ja imetykseen. Tätä kutsutaan tunnutukseksi.

Lampaat keritään kahdesti vuodessa

Lampaat keritään yleensä kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Tämän määrittelee eläinsuojeluasetus. Perinnölliset ominaisuudet, lampolan olosuhteet ja lampaiden ruokinta vaikuttavat villan laatuun ja määrään. Keritseminen tapahtuu joko keritsinkoneella, käsikeritsimillä tai tavallisilla saksilla. Keritsemisen yhteydessä lampaiden sorkat leikataan ja raspataan.

Karitsoiden ruokinta

Vastasyntyneen karitsan tärkein ravinto on maito. Mikäli karitsa ei saa riittävästi maitoa uuhelta, voidaan karitsalle antaa myös lehmän ternimaitoa. Vähitellen karitsa kehittyy märehtijäksi. Noin kahden kuukauden ikäisenä karitsa pystyy syömään hyvin nurmirehuja.

Karitsat teurastetaan yleensä silloin, kun ne painavat noin 40 kiloa. Nopeimmin kasvaneet karitsat ovat noin 4 kuukauden ikäisiä ja hitaimmin kasvaneet lähes vuoden ikäisiä. Keskimääräinen teurasikä on Suomessa 6 - 7 kuukautta. Kasvunopeuteen vaikuttavat ruokinta ja perinnölliset tekijät.

Keskimäärin karitsa syö 0,5 - 3 kiloa rehua päivässä. Määrä vaihtelee runsaasti rehuista sekä karitsan iästä, koosta ja kasvunopeudesta riippuen.